Teksti: Mervi Pantti

Episteemisillä oikeuksilla tarkoitetaan oikeutta tietoon ja luotettavaan informaatioon. Niihin kuuluu myös oikeus ilmaista vapaasti mielipiteitään ja tulla kuulluksi. Episteemiset oikeudet kuuluvat kaikille – myös kaikenikäisille lapsille. YK:n lasten oikeuksien sopimus (1989) turvaa lasten ihmisoikeudet ja niihin kuuluvat viestinnälliset oikeudet. Sopimuksen 17. artiklassa nostetaan esille tiedotusvälineet, joita valtioiden tulee rohkaista ”levittämään lapsen sosiaalista ja sivistyksellistä kehitystä edistävää [...] tietoa ja aineistoa”. Samoin sopimuksen hyväksyneitä valtioita kehotetaan antamaan tiedotusvälineille tehtäväksi kehittää ”asianmukaisia ohjelmia lasten suojelemiseksi heidän hyvinvoinnilleen vahingolliselta tiedolta ja aineistolta…”

Lasten uutiset vaikuttaisivat olevan keskeisessä asemassa näiden oikeuksien täyttämisessä. Ne tukevat lasten ja nuorten kiinnostusta maailmaa kohtaan ja ottavat heidät mukaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Eurooppalaiset yleisradioyhtiöt ovat tehneet lapsille suunnattuja uutisia 1970-luvulta lähtien. BBC:n Newsround, Ruotsin SVT:n Barnjournalen ja Alankomaiden NOS:n Jeugdjournaal ovat näyttäneet esimerkkiä. Eurooppalaisten julkisen palvelun televisioyhtiöiden lähtökohtana on ollut, että myös lasten pitää saada kuluttaa laadukasta ja ymmärrettävää uutisjournalismia.

Lasten uutisiin on kuitenkin kiinnitetty hyvin vähän – jos lainkaan – huomiota julkisessa keskustelussa. Ne eivät ole herättäneet poliittisia intohimoja kuten jotkut muut ’erityisyleisöille’ tehdyt mediasisällöt, viimeksi julkisen palvelun mediayhtiö Yleisradion (Yle) tarjoamat vieraskieliset uutiset maahanmuuttajaryhmille.

Yhteistä lasten uutisille ja vaikkapa somalinkielisille uutisille on, että niiden tuottaminen ei ole itsestäänselvyys. Ne ovat luonteeltaan ’julkista palvelua’ (kaupallisen hyödyn vastakohtana) ja suunnattu erityisyleisöille. Siten ne ovat alttiita poliittisille ja taloudellisille muutoksille, esimerkiksi Ylen tehtäväkentän ja budjetin leikkauksille. Lasten uutisten tuottaminen on kallista ja niillä on ollut Suomessa lyhyt ja epävakainen historia.

Lasten mielipiteiden ja osallistumisen arvostaminen

Siksi lasten uutisista pitäisi puhua enemmän lasten episteemisten oikeuksien näkökulmasta. Lasten oikeuksin sopimuksessa lähtökohtana on, että lapsilla on oikeus osallistua yhteiskunnan toimintaan kehityksensä mukaisesti. Lasten uutiset tukevat lasten oikeutta tietää yhteiskunnallisista asioista. Niiden tarjoaminen osoittaa, että lasten ja nuorten osallistumista ja näkemyksiä ajankohtaisista asioista arvostetaan.

Ylen 2000-luvun alussa tuottamat lasten ja nuorten uutisohjelmat olivat lyhytikäisiä. Tällä hetkellä tilanne näyttää paremmalta. Ylessä suomenkielinen Yle Mix ja ruotsinkielinen Yle Watt Nytt. Myös kaupallisessa uutismediassa on lapsille suunnattuja uutislehtiä ja -ohjelmia. Helsingin Sanomilla on Lasten uutiset ja Hufvudstadsbladetilla HBL Junior. 2020-luvulla lasten uutismediat ovat laajentaneet tuotantoaan verkkoon ja sosiaaliseen mediaan tavoittaakseen lapset sieltä, missä he viettävät aikaansa.

Episteemiset oikeudet liittyvät olennaisesti kysymyksiin siitä, millaisena yleisönä lapset nähdään, millaiset uutiset ovat heille ’sopivia’ ja miten lasten äänet kuuluvat uutissisällöissä ja uutisten tuotannossa. Lasten ja uutisten suhdetta on eniten jäsennetty huolen näkökulmasta: miten mediasisällöt vaikuttavat lapsen kehitykseen. Vastaavasti lasten uutisten tarpeellisuutta on perusteltu siitä näkökulmasta, että aikuisille suunnattuja uutiset eivät ole lapsille sopivia.

Ymmärrettävä tieto suojelee lapsia

Lasten oikeuksien täysimääräinen toteutuminen on nähty julkisessa keskustelussa ja tutkimuksessa tasapainoiluna lasten tiedon vastaanottamiseen ja osallistumiseen liittyvien oikeuksien ja lapsen suojelua turvaavien oikeuksien välillä. Digitaalisessa mediaympäristössä nämä jännitteet korostuvat entistä enemmän. Tärkeintä kuitenkin on huomata, että kun puhutaan lasten uutisista tässä tasapainoilussa ei ole kysymys toisiaan poissulkevista oikeuksista, vaan journalistisesta ammattitaidosta yhdistää ne. Toisin sanoen lasten oikeus tietoon ja esimerkiksi ahdistukselta suojelemiseen on läsnä kaikissa toimituksellisissa valinnoissa.

Helsingin yliopiston viestinnän opiskelija Maisa Mikkola haastatteli viestinnän maisterintutkielmaansa varten lasten uutisten tuottajia ja toimittajia. Haastateltavat korostivat, että ymmärrettävän tiedon tarjoaminen on paras tapa suojella lapsia. Vaikeita aiheita ei tarvitse sensuroida, koska lähes kaikkia aiheita on toimittajien mielestä mahdollista käsitellä ymmärrettävästi ja turvallisesti. Uutisaiheiden selittäminen lapsille ymmärrettävällä ja helposti lähestyttävällä tavalla auttaa käsittelemään sodan kaltaisia järkyttäviäkin uutisia ja lisää lasten kokemusta kuulluksi tulemisesta.

Lasten uutiset muuttuneessa mediaympäristössä

Muuttunut mediaympäristö on vaikuttanut siihen, miten toimittajat näkevät lasten uutisten tehtävät. Lasten uutisten tekijät ovat hyvin tietoisia siitä, että verkossa lapset kohtaavat aikuisille suunnattujen uutisten lisäksi monenlaista sisältöä ja tietoa, joka voi olla vaikeasti ymmärrettävää, harhaanjohtavaa, värittynyttä tai vahingollista. Verkkoympäristössä lapsilla ja nuorilla voi olla uusia mahdollisuuksia saada äänensä kuuluviin heitä kiinnostavissa asioissa, mutta myös sisältöihin liittyvät riskit ovat kasvaneet. Siksi lasten uutisissa kiinnitetään entistä enemmän huomiota digitaalisen lukutaidon vahvistamiseen muun muassa kertomalla mediaympäristöstä tai neuvomalla, miten voi tunnistaa ’valetietoa’.

Nykyisessä mediaympäristössä lapset saavat tietää suurista uutistapahtumista joka tapauksessa ja siksi haastatellut toimittajat näkevät lasten uutisten tärkeimmäksi tavoitteeksi tehdä ymmärrettäväksi se, minkä lapset ovat jo saaneet tietää muualta. Ymmärrettävyyden työkaluina lasten uutisten tekijöillä ovat tiedon rajaaminen lasten kokemusmaailmaan sopivaksi, kielen yksinkertaistaminen ja käsitteiden selittäminen sekä lasten näkökulman ja äänen sisällyttäminen uutiseen.

Ymmärrettävä ja lähestyttävä informaatio on ensiarvoista lasten episteemisten oikeuksien ja heidän kehittyvän yhteiskunnallisen toimijuutensa kannalta.

‍

Mervi Pantti on viestintätieteilijä, joka toimii viestinnän professorina Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Hän johtaa Demokratian episteeminen toimintakyky algoritmien aikakaudella -konsortiota (DECA), joka tutkii yhteiskunnan tiedollisia järjestelmiä ja käytänteitä sekä niitä murentavia episteemisiä haittoja yksilöiden, instituutioiden ja digitaalisten infrastruktuurien tasoilla.

‍