Teksti: Astrid Söderström

Kriittisen korkeakoulun ja DECA-tutkimushankkeen yhdessä järjestämässä tilaisuudessa Tekstin talossa 27.11. keskusteltiin alustatalouden tuomista haasteista ja etsittiin ratkaisuja sääntelystä ja uusista toimintatavoista. Tilaisuudessa alustivat väitöskirjatutkija Tuija Aalto Tampereen yliopistosta, viestintäneuvos Kreetta Simola Liikenne- ja viestintäministeriöstä sekä johtava asiantuntija Tiina Härkönen Sitrasta. Tässä blogissa käyn läpi tilaisuuden keskeistä antia.

Digitalisaatio ja alustojen vallan kasvu ovat tuoneet mukanaan uusia haasteita mediajulkisuudelle, viestintäalan sääntelylle ja kansalaisten oikeuksille. Elämän siirryttyä yhä enemmän digitaalisille alustoille, valtakin on siirtynyt vähitellen muutaman ison teknologiayrityksen käsiin. Näiden digijättien pyörittämistä alustoista on tullut tärkeitä julkisen keskustelun ja infrastruktuurin osia, ja niiden toiminta- ja ansaintalogiikoista yhteiskuntaakin ohjaavia voimia. Miten käy kansalaisuudelle radikaalisti muuttuneessa ympäristössä?

Somevaikuttajat etsivät paikkaansa

Tuija Aalto valotti puheenvuorossaan Suomen vaikuttajaviestintäkenttää. Esitys oli otsikoitu ’Vaikuttajaviestintä mediamaiseman hämmentäjänä’, sillä Aallon mukaan kysymyksiä on tässä vaiheessa enemmän kuin vastauksia. Suomessa on arviolta useampi kymmenen tuhatta somevaikuttajaa eli sisällöntuottajaa, vaikkakin tarkkaa määrää on vaikea tietää.

Vaikuttajamedian keskeinen edellytys on suurten sosiaalisen median alustayritysten tarjoama infrastruktuuri, Suomessa erityisesti Instagram ja YouTube (Aalto, 2024, pp. 105–106). Vaikuttajamedian kasvu horjuttaa periteisen median asemaa. Ammattikuntana somevaikuttajat eivät myöskään helposti putoa olemassa olevan sääntelyn alle.

Aallon mukaan esimerkiksi Italiassa, Espanjassa ja Ranskassa isompia somevaikuttajia on jo otettu median sääntelyn piiriin, mutta vaikuttajat voidaan mieltää myös kauppiaiksi tai muiksi yrittäjiksi. Tuloja vaikuttajilla on mahdollisesti niin kaupallisten yhteistöiden, mainostulojen, omien tuotteiden kuin suorien fanitulojen kautta. Alan eettinen koodistokin on vasta piirtymässä, vaikka jonkinlaista ’sell out’ neuvottelua eli pohdintaa siitä, milloin kaupallisuus on ohittanut vaikuttajan ammatillisen integriteetin, tapahtuukin.

Digipalvelusäädös tuo toivottuja parannuksia kansalaisten viestinnällisiin oikeuksiin

Kreetta Simola esitteli digipalvelusäädöksen (DSA) valmistelun ja toimeenpanon Suomessa kansalaisen näkökulmasta. DSA on osa EU:nlaajempaa pyrkimystä säännellä alustayrityksiä ja luoda reilumpaa kilpailua digitaalisilla markkinoilla. Tarkemmin sen tavoitteina on vähentää laitonta sisältöä sekä lisätä palveluiden avoimuutta muun muassa sisällön moderoinnin ja suosittelujärjestelmien osalta.

Säädös on herättänyt paljon keskustelua ja myös kritiikkiä. Esimerkiksi monet katsovat, ettei DSA puutu alustojen ansaintalogiikkaan eli datankeruuseen ja sen hyödyntämiseen taloudellisesti. Simola pitää kuitenkin säädöstä uraauurtavana ja suurena ponnistuksena eteenpäin. Säädös on tärkeä kansalaisten viestinnällisten oikeuksien, kuten tiedonsaannin, yksityisyyden suojan ja dialogisuuden kannalta.

‍Yksilön vaihtoehdot digijättien otteessa

Tiina Härkösen johdolla sukellettiin datan ja digivallan teemoihin. Yhteiskunnassa, jossa digitaalinen valta ja perinteiset vallan muodot nivoutuvat tiukasti yhteen, datakin on valtaa.

Tämä uusi vallan lähde voi koostua luovutetusta, havainnoidusta, johdetusta tai hankitusta datasta sekä metadatasta. Kuten Sitran Digivalta-selvityksessäkin huomattiin, kaikesta kansalaisista kerätystä ja koostetusta datasta ei ole saatavilla tietoa. Alustoilla ja sovelluksissa liikkuessamme voimme antaa digitaalisen suostumuksen datan keräämiseen paitsi tietoisesti myös tahattomasti, pakotetusti tai – kuten lasten ollessa kyseessä - ilman riittäviä valmiuksia ja päätäntävaltaa. Kyse on alustojen toimintalogiikasta, johon olemme mukautuneet ilman kunnon harkintaa.

Vuoden 2024 loppuun mennessä maailmanlaajuisen mainonnan, josta valtaosa on digitaalista, arvon odotetaan ylittävän yhden biljoonan (eli miljoonan miljoonan) dollarin rajan. Digivallassa tuntuu siis olevan kiinni aivan liikaa rahaa, jotta toimintatapoja lähdettäisiin muuttamaan.

Härkönen peräänkuuluttaa regulaatiota, eikä usko sen tukahduttavan innovatiivisuutta. Lisäksi kansalaisten ymmärrystä alustojen liiketoimintamalleista ja siitä, mitä kuluttajalta otetaan, kun hän ”maksaa datalla”, tulisi lisätä. Kuluttajilla on jo nyt halutessaan mahdollisuus tukea federoituja tai vaihtoehtoisia sosiaalisen median palveluita muutaman ison teknologiayrityksen sijaan.

Algoritmien avoimuudesta ja elinvoimaisesta mediasta apua haitallisiin kehityskulkuihin

Alustusten jälkeen keskustelua digivallasta ja vallattomuudesta jatkettiin vapaamuotoisemmin paneelissa, johon myös tilaisuuden yleisö pääsi osallistumaan kysymyksin ja kommentein. Paneelikeskustelussa nousi esiin useita huolenaiheita median nykyisistä kehityskuluista.

Erityistä keskustelua herätti totuuden luonne alustojen ajassa – puhutaanko enää jaetusta todellisuudesta vai valikoiduista totuuksista? Yleisöstä kommentoineen Esa Sirkkusen mukaan sosiaalisen median alustojen algoritmit ovat muuttaneet julkista keskustelua kärjistäväksi, eikä tämä suuntaus tue harkintaa. Ongelmallisena nähtiin myös median tapa seurata somen nopeita ilmiöitä ja pahimmillaan luoda todellisuusvinoumia.

Lisäksi Shoshana Zuboffia lainaten esitettiin ajatus, että alustat vievät kansalaisilta "tahtomisen tahdon”, sillä algoritmit määrittelevät mitä sisältöjä kohtaamme päivittäin. Ratkaisuksi esitettiin algoritmien avoimuuden lisäämistä ja käyttäjien vaikutusmahdollisuuksien kasvattamista esimerkiksi siten, että käyttäjä voisi itse valita algoritminsa tavoitteidensa mukaan. Henkilötietojen keräämistä olisi samalla mahdollista rajoittaa vain välttämättömään.

Paneelissa pohdittiin myös julkisen palvelun median roolia, erityisesti Yleisradion merkitystä haavoittuville ryhmille. Ylen riittävä rahoitus nähtiin tärkeänä, jotta se pystyy täyttämään yhteiskunnalliset tehtävänsä muuttuvassa mediaympäristössä. Julkisen palvelun media ei voi kuitenkaan yksin vastata digitaalisen ekosysteemin haasteisiin, vaan vastuu toimintalogiikasta on alustoilla. Keskustelijat pohtivat, voitaisiinko pehmeillä keinoilla puuttua alustoilla tapahtuvaan nopeuteen ja tehdä ”pöyristymisestä taloudellisesti kannattamatonta”.

Syvenny aiheisiin tallenteen ja Media alustojen ajassa -kirjan kautta

Tilaisuus striimattiin ja sen voi katsoa Kriittisen korkeakoulun YouTube-kanavalla.

Tilaisuudessa julkaistiin myös Gaudeamuksen kustantama kirja Media alustojen ajassa. Teos piirtää esiin kokonaiskuvan 2020-luvun digitaalisesta mediamaisemasta. Se avaa sosiaalisen median alustojen toimintalogiikkaa ja liiketoimintamalleja sekä kartoittaa journalistisen uutismedian toimintaedellytyksiä mainosrahoitteisilla mediamarkkinoilla.

Kirjan on toimittanut DECA:n Riku Neuvonen yhdessä Esa Sirkkusen kanssa. Kirjoittajina kirjaan on osallistunut useampi alan asiantuntija, muun muassa tilaisuudessa esiintynyt Tuija Aalto ja useampi DECA-projektin tutkija. Kirjan voi ostaa Gaudeamuksen verkkosivuilta.

Lähteet

Aalto, Tuija (2024). Uusmediasta henkilömediaan: Verkkomedianliiketoimintamallien kehitys Suomessa. Teoksessa Riku Neuvonen & EsaSirkkunen (toim.): Media alustojen ajassa (pp. 105–133). Gaudeamus.

Kirjoittajasta

Astrid Söderström on kansainvälisen politiikan ja viestinnän maisteriopiskelija Helsingin yliopistosta. Hän työskentelee tutkimusavustajana DECA-projektissa keskittyen Tiedollisten oikeuksien ja politiikan tutkimuskokonaisuuteen.