‍

Teksti: Salla Tuomola

”Monen mielestä demokratiassa on jotain pielessä, ja siihen vaikuttaa pitkälti digitalisaatio,” totesi SHIELD-ohjelman ohjelmajohtaja Karoliina Snell marraskuussa järjestetyssä Demokratiakorjaamossa.

Snellin sanoin keskeistä demokratian murroksessa on kiireen, kriisien ja alati kasvavan tietomäärän aiheuttama paine. Miten demokratia, joka on tukeutunut pitkälti harkintaan, oppisi mukautumaan muuttuvaan maailmaan?

Snellin luotsaamaan paneelikeskusteluun osallistuivat kansanedustaja Anna Kontula, Ylen vastaava tuottaja, mediatutkija Olli Seuri, sosiaalietiikan tutkijatohtori Taina Kalliokoski ja Sitran Demokratia ja osallisuus -teeman johtaja Veera Heinonen.

Paneelikeskustelussa nousi esiin huoli teknologiajättien jatekoälyn tuomista uhkista ja haasteista erityisesti tavallisten kansalaisten elämään. Panelistit toivoivat digitaalisille alustoille ja tekoälyn käyttöön sääntelyä EU:n suunnalta, mutta samalla totesivat, että säädöksillä ei nopeasti muuttuvaa maailmaa suitsita. Vaikuttaisi siltä, että teknologian kehitys ja tekoälyn tulo ovat tapahtuneet sellaisella vauhdilla, että päättäjät ja kansalaiset eivät ole ehtineet sisäistää tai reagoida muutokseen. Julkinen keskustelu on nykyään lähes kaikkien ulottuvilla digitaalisilla alustoilla, mutta teknologiajättien hallitseman sosiaalisen median toimintalogiikka on edelleen useimmille tuntematon.

Sosiaalietiikan tutkijatohtori Taina Kalliokosken mukaan ihmiset eivät tiedä, millä perusteella suosittelualgoritmit toimivat vaikuttamisen, tiedon leviämisen ja subjektiivisten näkemysten suhteen. Algoritmit murtavat totuttua käsitystä tiedonhankinnasta: kun yksilö etsii tietoa verkon loputtomista lähteistä, hän kuvittelee tekevänsä sen itsenäisesti omien kiinnostuksenkohteidensa innoittamana. Algoritmit kuitenkin tyrkkivät ruudulle sisältöjä käyttäjän hakuhistorian perusteella, mikä vääristää itsenäisen päätäntävallan ajatusta tiedonhankinnassa. Kalliokoski peräänkuuluttaakin sosiaalisen median käyttäjiltä tekoälyn lukutaitoa, somen koukuttavuuden ymmärtämistä ja kaupallisuusaspektin hahmottamista. Kalliokoski näkee, että somealustojen algoritmit aiheuttavat tietynlaista tiedon haurastumista, jolloin ihmisten epäluottamus virallista informaatiota kohtaan kasvaa. Demokratian kannalta keskeinen kysymys on, mihin ihmiset luottavat ja mihin he luottamuksensa perustavat. Polarisoitumisen ytimessä on Kalliokosken mukaan kilpailu identiteettipolitiikasta, jossa suurin merkitys on omalla yhteisöllä. Tällöin luottamus perustuu siihen, kuka puhuu, ei niinkään siihen, mitä sanotaan.

Ennen yhteiskunnan digitalisoitumista ihmisten demokraattinen sitoutuminen tarkoitti pääasiassa äänestysvalmiutta ja satunnaista mielipidekirjoittelua. Edustuksellinen demokratia perustui luottamukseen, jota kansalaiset osoittivat äänestämällä ehdokastaan edustamaan itselleen tärkeitä arvoja poliittisessa päätöksenteossa. Internet on Kalliokosken mukaan sitä vastoin joukkoistava työkalu, eikä joukoissa ole aina välttämättä viisauksia. Pääasiassa sosiaalisessa mediassa käytävä julkinen keskustelu onkin Kalliokosken mielestä yksi demokratian keskeisistä haasteista: Miten muodostetaan keskusteleva ryhmä, jossa voidaan keskustella myös arvoista päätösten taustalla? Ja miten varmistetaan, että nämä keskustelut perustuvat tosiasioille?

Internetin varhaisvaiheessa usko uuden viestintävälineen demokratisoivaan vaikutukseen oli vahva: ajateltiin, että internetin kautta kaikilla ihmisillä on tasaveroinen pääsy tiedon äärelle, ja kaikki saavat verkossa äänensä kuuluville. Digitalisoituneessa maailmassa demokratian käsitettä ja merkitystä on kuitenkin pohdittava uudelleen, sillä alustat ovat teknologiajättien omistuksessa ja muuttuvassa ympäristössä yksilön oikeus hankkia tietoa ei alkuperäisen ajatuksen mukaan toteudu. Sitran Demokratia ja osallisuus -teeman johtajan Veera Heinosen mukaan edustuksellisen demokratian hidas, puntaroiva prosessi ja konsensuksen hakeminen yhteisestä tietopohjasta ovat liian etäällä nopean, digitaalisen demokratian toimintatavoista. Edustuksellisen ja digitaalisen demokratian tulisi lähentyä toisiaan, mutta niiden erilaisuuden vuoksi se on hankalaa. Digitaalisessa maailmassa ei esimerkiksi ole journalismin itsesääntelyyn verrattavissa olevaa tiedon tuottamisen ja levittämisen sääntelyä. Heinosen mielestä digitaalista sääntelyä tulisi tukea julkisin varoin.

Julkisen keskustelun siirtyminen alustoille on voimistanut myös tunteiden merkitystä osana poliittista ja sosiaalista kanssakäymistä. Erityisesti sosiaalisessa mediassa tunteet ovat usein keskiössä, sillä ne ohjaavat ihmisten huomiota. Kansanedustaja Anna Kontula (vas.) arvioi, että tunteet sopivat huonosti yhteen demokratian perusajatuksen kanssa, sillä ne vahvistavat ajatusvääristymiä ja tuottavat ihmisille epävarmuuden tunnetta, jos samassa tilassa on paljon eri tavoin tuntevia ihmisiä. Kontulan mielestä tämä on ongelmallista, koska vaikka tunteet ovat osa päätöksentekoa, ne eivät ole samalla mekaniikalla hallittavissa kuin rationalistisesti etenevä keskustelu. Politiikkaa, kuten mitä tahansa inhimillistä kanssakäymistä, on kuitenkin vaikea kuvitella tunteista irrallaan. Journalismin tutkija Karin Wahl-Jorgensen (2019) on todennut, että juuri tunteiden avulla ihmiset merkityksellistävät kokemustaan sosiaalisesta ja poliittisesta elämästä, ja yhä useammin tämä merkityksellistämisprosessi tapahtuu median välityksellä.

Kontulan mielestä sosiaalinen media on yhteiskunnallisen vaikuttamisen risteyskohta, ei niinkään vallan keskittymä. Hän sanoo suhtautuvansa skeptisesti alustojen demokratisoivaan vaikutukseen, sillä monella osallistumista rajoittaa pelkästään kirjoitustaidon puute. Miksi ihmisten pitäisi kiinnostua keskustelemaan asioista, joihin heillä ei ole valtaa vaikuttaa tai jotka eivät koske heitä itseään, kysyy Kontula.

Myös mediatutkija Olli Seurin mielestä alustojen merkitys demokratian näkökulmasta on jäänyt toistaiseksi epäselväksi. Hänen mukaansa julkisessa tilassa kulkeva tieto itsessään sisältää kuitenkin aina vallankäyttöä, mikä voi voimaannuttaa yksilöitä toimijoina ja horjuttaa perinteisten tietoinstituuttien asemaa. Teknologiajätit ovat keskittäneet tiedonvälitystä alustoille, ja alustojen valta voi syrjäyttää tietoinstituutioiden auktoriteettiasemaa tiedontuottajina. Siksi digitalisoituneessa yhteiskunnassa demokratian ei enää ajatella toimivan liberaalin, edustuksellisen logiikan mukaan, vaan ihmiset ovat alkaneet omaksua uudenlaista roolia itseensä luottavina tiedonhankkijoina suoraan tiedon tuottajilta. Seuri korostaa, että muuttuvassa ympäristössä ihmisten tulisi ymmärtää eroperinteisten tietoinstituutioiden ja alustoilta tulevan tiedon välillä, sillä ne on erilaisin lainalaisuuksin tuotettu.

Tarve julkiselle keskustelulle on uuden ajan maailmassa joka tapauksessa ilmeinen, kytkeytyi puheeseen valtaa tai ei. Keskustelua käydään kaikkialla: päivälehtien digijuttujen kommenttiketjuissa, iltapäivälehtien somekanavilla tai lähes minkä tahansa aiheen ympärille perustetuissa someryhmissä,Telegram-ryhmissä ja niin edelleen. Tällä perusteella voisi ajatella, että alkuperäinen toive internetin demokratisoivasta vaikutuksesta todella toteutuu verkossa.

Verkon lieveilmiöt, kuten keskustelun polarisoituminen, tiedon sirpaloituminen, disinformaation leviäminen ja kasvava epäluottamus demokraattisiin instituutioihin kertoo kuitenkin toista. Kontulan mielestä katse olisi suunnattava yksilöihin: ihmisten demokratiataitoja tulisi kehittää erityisesti sellaisten ryhmien kohdalla, joilla on vaikeuksia ymmärtää, miten relevanttia tietoa arvioidaan, miten rakennetaan argumentti ja miten päätöksiä tehdään. Jotta ihmisillä voisi olla valmiuksia demokratiaan, heillä pitäisi olla näkemyksiä ja välineitä, toteaa Kontula.

Sitran Heinonen puolestaan näkee, että tarvitsemme digitaalisen ajan uusia toreja, siksi digitaalisilla foorumeilla on oma arvonsa. Hän tietää, että on paljon ihmisiä, jotka ovat vetäytyneet ikäväksi kokemistaan somekeskusteluista, mutta jotka haluaisivat osallistua turvallisen periaatteen keskusteluihin. Esimerkki tällaisesta tilasta on taiwanilainen demokratiainnovaatio, Polis-alusta, jota myös 18 000 suomalaista pääsi kokeilemaan. Sitran ja DigiFinlandin Suomeen tuoman alustan tarkoituksena on rikkoa sosiaalisen median polarisoivaa ja kärjekkäitä mielipiteitä suosivaa keskustelutapaa. Heinosen mukaan Polis-alusta on hyvä esimerkki siitä, miten tärkeää on kohdentaa keskustelu oikein. Hänen mielestään kansalaisten näkemykset tulisi joukkoistaa edustuksellisen demokratian tueksi. Kuten Sitran vanhempi neuvonantaja, tietosuoja-asiantuntija Reijo Aarnio paneelissa pitämässään kommenttipuheenvuorossa lausui: Meillä olisi jo nyt työkaluja tehdä maailmasta parempi paikka, me vain emme osaa käyttää niitä.

Lähde:

Wahl-Jorgensen, Karin (2019). Emotions,media and politics. Cambridge, UK;Medford, MA: Polity.