Elis Karell

Yleisradion roolista suomalaisessa yhteiskunnassa on käyty keskusteluita sen perustamisesta asti. Viimeksi Ylen asema on ollut tapetilla Yle-lain muutoksia koskevan lakiluonnoksen vuoksi, jonka lausuntokierros päättyi 14. maaliskuuta. Lakiluonnoksen esittämät muutokset koskevat muun muassa Ylen toiminnan ja talouden avoimuutta, huoltovarmuustehtävää sekä vastaavien toimittajien valintaa ja erottamista koskevia perusteita ja menettelyjä. Lakimuutoksista on linjannut parlamentaarinen Yle-työryhmä, joka lisäksi päätti leikkauksista Ylen rahoitukseen syyskuussa 2024.

Julkisessa keskustelussa on korostunut erityisesti talousnäkökulma, mutta Ylen merkitystä tulisi tarkastella laajemmin. Tähän tarpeeseen vastaa DECA-tutkimushankkeen loppukeväästä 2025 julkaistava kirja, jonka toimittaa Marko Ampuja. Kirja tarjoaa monipuolisia näkökulmia Ylen tehtäviin ja niihin liittyviin haasteisiin, jotka viime aikoina ovat kytkeytyneet erityisesti yhteiskunnan polarisoituneeseen ilmapiiriin ja ylikansallisten teknologiajättien hallitsemaan digitaaliseen mediaympäristöön. Kirjan kirjoittajina ovat Marko Ampuja, Heikki Hellman, Minna Horowitz, Maarit Koponen, Marjaana Mykkänen, Riku Neuvonen, Hannu Nieminen, Mervi Pantti ja Matleena Ylikoski.

Ylen riippumattomuuden varmistaminen

Viime aikoina Euroopassa on nähty kehityskulkuja, joissa valta-asemassa olevat puolueet ovat puuttuneet yleisradioyhtiöiden toimintaan suoraan, epäsuorasti tai rahoituksen kautta. Suomessa ei tällä hetkellä ole merkkejä siitä, että Ylen riippumattomuus suhteessa valtioneuvostoon olisi vaarassa, mutta riippumattomuus olisi silti tärkeä turvata lakimuutosten ja Ylen käytänteiden muutosten kautta. Tällä hetkellä moni asia perustuu lainsäädännön sijaan vakiintuneisiin tapoihin ja perinteeseen, esimerkiksi Ylen hallintoneuvoston valinta ja raja poliittisen ohjauksen ja Ylen toiminnan välillä.

Riippumattomuuden edistäminen on yksi tavoitteista EU:n medianvapausasetuksessa, johon nyt tehtävät lakimuutokset osittain perustuvat. Yle-laissa olisi hyvä vahvistaa hallintoneuvoston parlamentaarinen edustavuus ja täsmentää sääntelyä hallintoneuvoston toimivallasta ja toimikaudesta. Lisäksi hallintoneuvoston ja hallituksen merkittävissä päätöksissä voisi edellyttää selkeää määräenemmistöä (esim 2/3), mikä estäisi enemmistöhallituksen täydellisen vallan. Journalistisen toiminnan ja ohjelmapolitiikan riippumattomuus tulisi vahvistaa sekä laissa että yhtiön omissa käytännesäännöissä. Pitkällä aikavälillä Ylen asema ja riippumattomuus tulisi turvata myös perustuslaissa, jossa ei ole tällä hetkellä mainintaa Ylen asemasta. 

Ylen rooli informaatiohäiriöiden torjunnassa ja informaatioresilienssin rakentamisessa

Informaatiohäiriöt – joihin lukeutuvat misinformaatio, disinformaatio ja malinformaatio – ovat kasvavia haasteita, joihin liittyy niin vieraan vallan propaganda kuin kaupallisessa tarkoituksessa jaettu valheellinen tieto. Teknologian kuten uusien alustojen ja tekoälyn kehitys monimutkaistaa häiriöiden luonnetta entisestään. Informaatioresilienssi on puolestaan yhteiskunnan rakenteellinen ominaisuus, jonka ytimessä on kolmen toimijan keskeinen luottamus – yhteiskunta, episteemiset eli tietoa tuottavat instituutiot (kuten media) ja yksilöt. Kansallisella medialla on perinteisesti ollut keskeinen rooli luottamuksen rakentajana, mutta digitalisoituminen ja globaalien alustojen valta ovat murentaneet sitä. Samoin kompleksisessa mediaympäristössä yksilön luottamuksen kokemus monimutkaistuu.

Erityisesti Pohjoismaissa julkisen palvelun korkea arvostus ja luottamus ovat tärkeitä resilienssin takaajia, joita tulisi siksi vaalia. Ylellä on tärkeä rooli disinformaation torjumisessa niin tiedonvälittäjänä kuin muiden sisältöjen ja palvelujen tarjoajana sekä eri tahojen yhteen saattajana. Viimeaikaiset keskustelut pandemian, Ukrainan sodan ja Suomen NATO-jäsenyyden tuottamista informaatiohaasteista eivät kuitenkaan ole herättäneet merkittävää keskustelua yhteiskunnallisen luottamuksen ja informaatioresilienssin rakentamisen ja vahvistamisen tarpeesta – ja siitä, mitä odotamme julkisen palvelun medialta tässä mielessä. Hallitusohjelmassakaan Ylen roolia disinformaation torjumisessa ei tunnisteta. Olisi korkea aika monipuolisemmalle keskustelulle Ylen roolista disinformaation torjumisessa, sillä julkisella palvelulla on mahdollisuus edistää kansallista luottamusta ja resilienssiä ilman markkinoiden edellyttämää logiikkaa. 

Ylen kulttuurisisältöjen yhteiskunnallinen merkitys

Suomen merkittävimpänä kulttuurin tarjoajana Ylellä on historiallisesti ollut rooli kansan sivistäjänä, kulttuurisen muistin ylläpitäjänä ja moniarvoisen ohjelmiston takaajana. Se ei ole siis vain media vaan keskeinen yhteiskunnallinen instituutio, jonka tarkoitus on tukea demokratiaa ja kulttuuria. Ylen kulttuuritehtävä on kuitenkin ollut keskiössä useissa viimeaikaisissa kiistoissa, joissa on kyseenalaistettu muun muassa Ylen kansallisen luonteen ajanmukaisuutta nykyisessä digiyhteiskunnassa ja Ylen roolia muuna kuin pelkkänä “markkinapuutteiden” paikkaajana.

Suppeat näkemykset Ylen kulttuuriroolista sivuuttavat ison osan Ylen kulttuurisesta arvosta ja toimivat argumentteina Ylen mandaatin kaventamiselle. Varsinkin nykyisessä polarisoituneessa ilmapiirissä on syytä vaalia Ylen kykyä tuottaa kulttuurisia meriittihyödykkeitä – eli mediasisältöjä, jotka tukevat yhteiskunnan ja kulttuurin kokonaishyvää ja tarjoavat vastapainoa kulttuurin pitkään jatkuneelle kaupallistumiselle. Ylen merkitystä ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta vahvistavaa vuoropuhelua kulttuurin tekijöiden, yleisöjen ja tutkijoiden välillä tulisi edistää esimerkiksi luomalla uusi ja avoin kulttuuristrategia sekä järjestämällä julkisia kuulemisia, joissa kansalaiset pääsisivät ottamaan kantaa ohjelmisto- ja sisältöpäätöksiin.

Ylen rooli teknologisen innovaation ja tutkimusyhteistyön edistäjänä‍

Nykyisten ja uusien teknologioiden käyttäminen ja yhteistyössä eri tahojen kanssa syntyneet innovaatiot voivat vahvistaa Ylen kykyä suoriutua tehtävästään palvella kaikkia suomalaisia. Yle voi kehittää sisältöjä, palveluja ja innovaatioita, joilla ei tarvitse olla kaupallisia tavoitteita. Erityisesti moniarvoisuutta ja moniäänisyyttä tukevat innovaatiot ovat tärkeitä, sillä ne edistävät sekä kansalaisten tiedonsaantiin liittyvää tasa-arvoa että erilaisten yleisöjen luottamusta journalismiin ja sitä kautta koko yhteiskuntaan. Moniarvoisuutta tukeva teknologian kehitystyö voi Ylen tapauksessa liittyä esimerkiksi personointialgoritmeihin, konekäännösteknologian käyttöön ja sisällönanalyysin kehittämiseen.

Osallistumalla teknologian kehittämiseen yleisradioyhtiö voi edesauttaa nimenomaan mediateksteihin räätälöityjen laadukkaiden sovellusten kehittämistä ja avata nämä kehityksen tulokset myös kaupallisen median käyttöön. Tämä tehtävä sopii hyvin yhteen Ylen omaksumaan rooliin media-alan digitaalisen kehityksen edelläkävijänä ja laajemmin Ylen rooliin pohjoismaisen hyvinvointivaltion ja demokratian tukipilarina. Ylen digiaikakauden tehtäviä ja resursseja tulisikin kuitenkin tarkentaa sekä Ylen strategiassa että lainsäädännössä. Lisäksi Yle voisi kehittää käytänteitä, jotka helpottaisivat tutkimus- ja kehitysprojektien syntyä yhteistyössä akateemisen tutkimuksen, kansalaisyhteiskunnan, yritysmaailman ja muun media-alan kanssa.

‍

Lisätietoja aiheesta:

Blogin kirjoittaja: väitöskirjatutkija Elis Karell, elis.karell@helsinki.fi

Kirjan toimittaja: yliopistonlehtori, Marko Ampuja, marko.ampuja@helsinki.fi

‍

‍

‍

‍

‍

‍

‍

‍

‍