Monikielinen yhteiskuntaorientaatio on kotoutumisen alkuvaiheen lakisääteinen palvelu, jonka tavoitteena on tarjota maahanmuuttaneille tietoa suomalaisesta yhteiskunnasta heidän omalla äidinkielellään tai muulla hyvin ymmärtämällään kielellä. Omalla kielellä opiskelu mahdollistaa kysymysten esittämisen, käsitteiden tarkemman avaamisen ja yhteiskunnallisten aiheiden syvällisemmän käsittelyn. Yhteinen kieli ei kuitenkaan tarkoita, että osallistujilla olisi samanlaiset taustat, kokemukset tai käsitykset yhteiskunnasta. Mitä tämä merkitsee kouluttajan työlle?

Venäjänkielisessä koulutuksessa saattaa olla monenlaisia osallistujia

Yhteiskuntaorientaation järjestäminen on kunnille lakisääteinen velvollisuus, ja koulutusta on tarjottava kotoutumisen alkuvaiheessa olevien maahanmuuttaneiden tarpeiden mukaisesti. Keskeistä on, että osallistujat saavat tietoa kielellä, jota ymmärtävät hyvin. Yksi keskeinen kohderyhmä ovat Ukrainasta Venäjän hyökkäyssotaa paenneet ihmiset. Sisäministeriön vuonna 2024 julkaisemassa selvityksessä kartoitettiin muun muassa Suomeen saapuneiden ukrainalaistaustaisten suunnitelmia kuntapaikan hakemisesta. Marraskuussa 2023 toteutettuun kyselyyn vastanneista 53 prosenttia oli jo rekisteröinyt kotikuntansa Suomessa ja 28 prosenttia aikoi hakea kotikuntamerkintää lähitulevaisuudessa. Tulokset kuvaavat kyselyyn vastanneiden suunnitelmia, eivät kaikkien Suomessa asuvien ukrainalaisten tilannetta, mutta ne havainnollistavat ukrainalaistaustaisten huomioimisen merkitystä kotoutumispalveluissa.  

Koulutuksen järjestäminen osallistujien toivomalla kielellä voi kuitenkin olla käytännössä haastavaa etenkin pienillä paikkakunnilla, joilla ukrainankielisen kouluttajan löytäminen voi olla vaikeaa. Venäjänkielisiä kouluttajia, jotka täyttävät kouluttajille asetetut pätevyysvaatimukset, saattaa puolestaan olla helpommin saatavilla (ks. aiempi blogikirjoitukseni Miksi monikielinen yhteiskuntaorientaatio on tärkeä osa kotoutumista?).  

Venäjää puhutaan useissa maissa, ja sitä osaavat myös monet Ukrainasta muuttaneet. Sisäministeriön selvityksessä 90 prosenttia kyselyyn vastanneista ukrainalaistaustaisista ilmoitti osaavansa venäjää riittävästi työhön tai opiskeluun. Täytyy kuitenkin muistaa, että tulos kuvaa ainoastaan kyselyyn vastanneita, eikä sen perusteella voi tehdä päätelmiä kaikkien ukrainalaistaustaisten kielitaidosta tai heidän toivomastaan opetuskielestä. Se kuitenkin osittain selittää sitä, miksi samaan venäjänkieliseen yhteiskuntaorientaatioon voi osallistua ihmisiä erilaisista kieli- ja kulttuuritaustoista.  

Yhteiskuntien vertailu vaatii hienovaraisuutta

Nykyisessä maailmantilanteessa kieleen, kansallisuuteen ja identiteettiin liittyvät kysymykset voivat olla erityisen herkkiä. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on vaikuttanut monien ihmisten elämään ja suhteeseen omaan kieleen, aiempaan asuinmaahan ja kansalliseen identiteettiin. Näitä kysymyksiä ovat tarkastelleet myös DECA-tutkimushankkeeseen kuuluvat tutkijat Antti Kivijärvi ja Arseniy Svynarenko.  

Haluaisinkin nostaa esiin, että yhteiskuntaorientaation osallistujien kokemukset voivat poiketa toisistaan merkittävästi myös silloin, kun he puhuvat samaa kieltä. Venäjänkielinen osallistuja ei välttämättä ole muuttanut Venäjältä, eikä ukrainalaistaustaisen maahan muuttaneen suhdetta venäjän tai ukrainan kieleen voi päätellä ulkopuolelta. Myöskään henkilön aiempi asuinmaa ei kerro suoraan hänen poliittisista näkemyksistään tai henkilökohtaisista kokemuksistaan.

Tämä asettaa kouluttajalle tärkeän tehtävän: ryhmän moninaisuus on tunnistettava tekemättä osallistujista oletuksia. Suomalaisen yhteiskunnan toimintaa voidaan havainnollistaa vertaamalla sitä osallistujille tuttuihin yhteiskunnallisiin rakenteisiin. Vertailu voi auttaa ymmärtämään esimerkiksi palvelujärjestelmien eroja ja sitä, miksi asiat toimivat Suomessa tietyllä tavalla. Jotta vertailu olisi hyödyllistä, kouluttajan on kuitenkin hyvä tunnistaa sekä sen uhat että mahdollisuudet.

Kouluttaja saattaa esimerkiksi kysyä, miten terveyspalvelut tai sosiaaliturva toimivat Venäjällä tai Ukrainassa. Kysymys voi huomaamatta asettaa osallistujan edustamaan kokonaista maata. Se voi myös synnyttää vastakkainasettelua tai vahvistaa yleistyksiä siitä, millainen jokin yhteiskunta tai sen asukas on. Todellisuudessahan myös yhden valtion sisällä saattaa olla eroja esimerkiksi julkisten palveluiden tarjonnassa, tapakulttuurissa ja juhlaperinteissä.

Vertailusta ei silti tarvitse luopua kokonaan. Sen sijaan keskustelua voi lähestyä avoimien kysymysten kautta ja antaa osallistujien itse määritellä, millaisia kokemuksia he haluavat tuoda esiin. Sosiaali- ja terveyspalveluista puhuttaessa kouluttaja voi esimerkiksi kysyä: Mikä suomalaisessa järjestelmässä tuntuu tutulta ja mikä herättää kysymyksiä? Näin keskusteluun voi osallistua erilaisista lähtökohdista ilman, että kenenkään odotetaan edustavan tiettyä maata tai kulttuuria.

Yhteiskuntaorientaatiokouluttajia kannustetaan dialogiseen opetusmenetelmään

Yhteiskuntaorientaation kouluttajan periaatteissa korostuvat dialogisuus, osallistujien kokemusten huomioiminen, luottamuksen rakentaminen ja yhdenvertainen kohtelu. Kouluttajan oppaassa korostetaan dialogista opetusmenetelmää, jossa oppiminen rakentuu yhteisen keskustelun, kysymysten ja osallistujien aiempien tietojen ja kokemusten pohjalta. Kouluttajan tehtävänä on auttaa osallistujia ymmärtämään suomalaista yhteiskuntaa, ei ohjata heitä tiettyyn mielipiteeseen tai edellyttää, että kaikki päätyvät samanlaisiin tulkintoihin. Tämä on yksi dialogisen opetusmenetelmän kulmakivistä.  

Käytännössä tämä edellyttää herkkyyttä ryhmän ilmapiirille. Jos keskustelussa nousee esiin poliittisesti tai henkilökohtaisesti arkoja aiheita, kouluttajan tehtävänä on huolehtia siitä, että keskustelu pysyy kunnioittavana ja jokaisella on tilaa omille kokemuksilleen ja näkemyksilleen. Tässä voisivat auttaa esimerkiksi koulutuksen alussa yhdessä sovitut pelisäännöt, kuten se, ettei poliittisista aiheista puhuta provosoivaan sävyyn. Kouluttaja voi tarvittaessa palauttaa säännöt osallistujien mieleen ja ohjata keskustelua niiden mukaisesti.

Avoimen ilmapiirin rakentamisessa on tärkeää huomioida myös osallistujien oikeus yksityisyyteen. Vaikka koulutuksen alussa järjestettävä esittäytymiskierros voi auttaa tutustumaan toisiin ja luomaan yhteishenkeä, ketään ei tule painostaa kertomaan omasta taustastaan, Suomeen muuton syistä tai muista henkilökohtaisista asioista – ei koulutuksen alussa eikä myöhemminkään. Dialogiseen opetukseen osallistuminen ei edellytä omien kokemusten jakamista, vaan osallistua voi myös kuuntelemalla, esittämällä kysymyksiä tai pohtimalla käsiteltäviä aiheita itsekseen.  

Tavoitteena ymmärtäminen, ei vastakkainasettelu

Yhteiskuntaorientaatiossa ei ole kyse yhteiskuntien asettamisesta paremmuusjärjestykseen, vaan suomalaisen yhteiskunnan toimintatapojen ymmärrettäväksi tekemisestä. Kun kouluttaja kohtaa osallistujat yksilöinä, antaa tilaa erilaisille kokemuksille ja välttää etniseen taustaan tai kieleen perustuvia oletuksia, hän tukee sekä oppimista että luottamuksen syntymistä. Yhteinen kieli voi luoda perustan keskustelulle, mutta sen rinnalle tarvitaan uteliaisuutta, kuuntelemista ja ymmärrystä siitä, että jokainen osallistuja tuo mukanaan oman tarinansa.

Kirjoittaja Erika Styf on käännöstieteen väitöskirjatutkija Itä-Suomen yliopistossa. Väitöskirjassaan hän keskittyy venäjän- ja ukrainankielisten maahan muuttaneiden episteemisten oikeuksien toteutumiseen kotoutumispalveluissa. Erityisen huomion kohteena on Monikielinen yhteiskuntaorientaatio -koulutus.

‍